*

Sammy Nyman Murheista paljon puhutaan mutta suotta on se koska kaunis, niin kaunis on elämä.

Kokemukseni Roolipeleistä

  • Kokemukseni Roolipeleistä
  • Kokemukseni Roolipeleistä
  • Kokemukseni Roolipeleistä
  • Kokemukseni Roolipeleistä
  • Kokemukseni Roolipeleistä
  • Kokemukseni Roolipeleistä
  • Kokemukseni Roolipeleistä
  • Kokemukseni Roolipeleistä
  • Kokemukseni Roolipeleistä

Kuinka kaikki alkoi?

Tolkienin fantasiakirjat inspiroivat 1970-luvulla matikkanörttejä Gary Gygaxia ja Dave Arnesonia kehittelemään kenties merkittävimmän pelin ihmiskunnan historiassa, joka oli tietenkin Dungeons & Dragons. Siitä alkoi vuosikymmeniä kestänyt menestystarina jonka aikana on syntynyt lukemattomia muita roolipelejä samalla kun  roolipelaamiseen on liitetty monenlaisia stigmoja ja stereotypioita.

Omituinen 90-luku

1990-luvulla hysteriaa ja kielteistä asennetta levittivät väitteet roolipelaamisen liittymisestä saatananpalvontaan ja samaan aikaan USA:n viranomaiset pitivät pelaajaporukoita suurennuslasin alla, peläten heidän olevan jonkinlainen turvallisuusuhka. Lapsena ja varhaisteininä itseäni kiehtoi kovasti fantasiakirjallisuus ja kaikki aiheeseen sopiva, myös roolipelit. Vanhempani olivat kuitenkin omaksuneet silloiset peleihin liittyvät stereotypiat enkä koskaan päässyt kokeilemaan. Muistan ihailleeni Pelit-lehdestä Fantasiapelit liikkeen mainoksia, haaveilin maalattavista miniatyyreistä ja fantasia-aiheisista roolipeleistä. Sitten nämä asiat vaipuivat unohduksiin vuosikausien ajaksi, kunnes miltei 30-vuotiaana muutin Jyväskylään ja huomasin tänne sijoitetun lapsuuteni graalin maljan, Fantasiapelien liikkeen.

Uusi harrastukseni, roolipelaaminen

Meni kuitenkin vielä pitkään ennen kuin huomasin facebookin kautta ilmoituksen että kyseisessä paikassa järjestetään tiistaisin kaikille avoin roolipelipäivä. Omaa elämääni on aina varjostanut ja vaikeuttanut paniikki -ja ahdistushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja vaikeus. Kaiken tuon päätin voittaa uskaltaakseni ainakin tutustumiskäynnille jotta tietäisin millaista roolipelaaminen todellisuudessa on. Tätä kirjoittaessa olen nyt syksyn ja alkutalven ajan käynyt tiistaisin Fantasiapeleissä pelailemassa viidestä yhdeksään. Pelipäivästä on tullut oman viikkoni kohokohta, tapahtuma jota odotan aina innokkaana ja valmiina jättämään kaiken muun päästäkseni paikalle. Se on äärimmäisen sosiaalinen tapahtuma jossa tapaa jatkuvasti fiksuja ihmisiä ja räikeitä, mielenkiintoisia persoonia. Onpa kauniita naisiakin pöydän ääreen eksynyt. Sääntöjä on paljon mutta alkujärkytyksestä selvittyäni huomasin että ne ovat loogisia ja pelinjohtaja sekä kokeneemmat pelaajat kyllä auttavat niin ettei tarvitse välttämättä sääntökirjaa itse vilkaistakaan. Ilman sääntöjä ja tappion mahdollisuutta kyse ei olisi pelistä vaan tarinasta jota kuunnellaan ja johon keksitään itse lisämausteita.

Pelatessa tunnen käyttäväni jotain osaa aivoistani mikä on aivan liian pitkään ollut käyttämättä. Pelaamisen jälkeen oloni on väsynyt mutta hyvä ja leppoisa. Aluksi tuntui hurjan pitkältä ajalta istua pöydän ääressä nelisen tuntia mutta nyt se aika vaikuttaa menevän hetkessä. Ongelmanratkaisutilanteissa en ole parhaimmillani mutta niiden kanssa painiminen tekee koko ajan terävämmäksi. Pelien lomassa huumori kukkii ja nauramme paljon. Eeppisistä taisteluista voittajana selviäminen saa aikaan suorastaan euforisen olotilan. Nopat joilla pelejä pelataan, nousivat hyvin nopeasti itselleni tärkeäksi keräilykohteeksi. Lyhyessä ajassa olen haalinut monenlaisia, upeita noppia ison pussillisen. Pelikokemus on hyvin paljon kiinni peliporukan keskinäisestä dynamiikasta, joka ei aina ole itsestäänselvyys. Joidenkin kanssa pelaaminen on heti helppoa kun taas joidenkin kanssa menee pitempään löytää yhteiset sävelet. Kaikki tämä on tietenkin normaalia ja kehittää sosiaalisia taitoja pelaamisen lomassa.

Mielikuvitus ja eläytyminen ovat tärkeitä tekijöitä jotka nekin tuntuvat kehittyvän koko ajan itse pelaamisen avulla. Innostukseni on johtanut siihen että järjestin pelaamista varten kotiini kokonaisen huoneen tähän tarkoitukseen, huomatakseni kuitenkin pian miten vaikeaa todellisuudessa on järjestää pelejä, varsinkin säännöllisesti. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että yhden porukan kanssa alamme pelaamaan perjantaisin, joten jatkossa pääsen pelailemaan kaksi kertaa viikossa. Se kuulostaa tällä hetkellä todella miellyttävältä tahdilta. Monet pitempään pelanneet kertovat kiireisen elämänsä takia pelaavansa vain kerran kuussa tai harvemmin, itselleni se ei uutena ja innokkaana harrastajana riittäisi sitten millään.

Kohtaamiani asenteita ja mielipiteitä

Roolipeleistä innostuneena olen tietenkin kertonut siitä monille. Suurin osa suhtautuu asiaan jokseenkin kiinnostuneesti tai välinpitämättömästi, ilman sen kummempia stereotypioita. Sitten on pieni joukko ihmisiä, joiden asenne alkuun ihmetytti itseäni mutta siihen on jo tottunut. Lähinnä nuoret miehet ovat niitä jotka eivät tunnu alkuunkaan touhua ymmärtävän ja puhuvat larppaamisesta tai lautapeleistä. Roolipelaaminen vaikuttaa olevan heidän mielestään epäseksikästä säälittävien nörttien touhua ja yksinkertaisesti tylsää. Tämä siitäkin huolimatta etteivät he ole koskaan roolipelaamista kokeilleet ja yleensä pelaavat itse paljon videopelejä. Itseltäni videopelaaminen on oikeastaan jäänyt pois jo vuosikausia sitten, en vain enää jaksanut keskittyä niihin enkä saanut niistä mitään irti. Roolipelaaminen on oikeasti sosiaalista ja hauskaa yhdessä tekemistä, jossa näkee ja tapaa ihmisiä. Mielikuvat roolipelaajista vaikuttavat olevan sellaisia että kaikki ovat nörttejä tai Ugly Betty tyyppisiä ikuisia neitsyitä. Varmasti sellaisiakin mahtuu joukkoon mutta roolipelaajista löytyy yhtä monenlaisia ihmisiä kuin mistä tahansa muustakin harrastuksesta.

Loppuun kiinnostavia linkkejä:

- Yhdysvaltojen vankiloissa vangit pakenevat kurjuuttaan uppoutumalla roolipelien maailmaan

- Suosittu näyttelijä Vin Diesel on harrastanut roolipelaamista kymmeniä vuosia

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Meinasin jo linkata tuohon Päivärinnan legendaariseen Lauantaivekkariin, mutta olitkin maininnut sen.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset